Kuubassa Salsaa oppimassa.

Vuodenvaihteen rankka Salsan opintomatka Kuuban Havannaan toteutui 1. – 17.1.2009.

Osallistuimme kuudentoista suomalaisen salsasta kiinnostuneen kera salsan saloihin Kuubassa. Matkaa isännöi Tanssikoulu SalsaOulu onnistuneesti. http://www.salsaoulu.com

Havannassa oleskelun aikana meillä oli 6 päivää salsa tanssikursseja La palma -tanssikoulussa (18h) kuubalaisten parien kera, jotka ovat ammattitanssijoita mm. ryhmistä: Conjunto Folklorico Nacional, Ballet Rakatan ja Yoruba Andabo. Kuva2.

Pääsääntöisesti meillä oli oma alkuperäismaan tanssipari opastamassa, mutta välillä vaihdoimme myös paria. Kommunikointi oli tuskallista espanjakielisten nimikkeiden takia, mutta vähäisellä englannilla ja elekielellä selvisimme.

Tanssikurssien aikana saimme todeta kuinka monipuolista salsa onkaan. Salsan lisäksi opiskelimme rumbaa, chachaata, bachataa ja ruedaa maan tavan mukaan. Kuubalaisissa tansseissa näkyy hyvin voimakas eroottinen piirre jota me suomalaiset emme ole koskaan ennen kokeneet.

Eniten miellytti paikallinen salsateatteri / tanssipaikka jossa riehakasta ja aitoa salsaa ilta kuudesta ilta yhteentoista saakka.  Alkuillasta soi musiikki levyiltä ja todella kovaa. Jos meillä pidetään 90 desibelin äänenpainetta korkeana, niin sillä oli varmaankin liki 120 dB voima päällä kaiken aikaa. Meillä suomalaisilla oli kaikilla korvatulpat korvissa, mutta muu paikallinen väki ei ollut ollakseen. Illan puolivälissä astui lavalle suuri salsaorkesteri joka soitti tauotta illan loppuun saakka. Salsaa sai tanssia tummien kanssa mielin määrin ja olihan joukossa kurssiparejamme jotka huolehtivat ettei kukaan jäänyt seisoskelemaan. Illan kohokohta oli se että Kimmo pääsi tanssimaan orkesterin ja juontajan kera. Kimmo oli itsekin yllättynyt moisesta, mutta hieno juttu siitä tuli!

Ilta oli mukavasti sovitettu päättyväksi klo 23 ja pääsylippu maksoi 10 pesoa, eli noin 8 euroa.

Kävimme myös paikallisella CAFË CANTANTE -ulkolavalla Salsaa tanssimassa paikallisten kanssa. Soiton voima oli siedettävämpää ja muutenkin meidän mieleen koska saimme tanssia luonnon helmassa, meren rannassa.

Kuubalaiset rakastavat omaa salsamusiikki niin että se soi kaikkialla kaiken aikaa.

Osallistuimme myös yksityiseen, kurssipariemme järjestämiin iltabileeseen. Ruuat, juomat ja tanssit maksoivat meille vähäiset 35 pesoa, mutta järjestäjille se oli iso raha. Tanssitila oli tavallisen olohuoneen verran ja ruoka oli todella hyvää. Tanssi-ilta oli todella mieluisa, saimme tanssia paikallisten kanssa mielin määrin! Ihailtavaa oli myös katsella pihan palmua kuun loisteessa.   

Kurssireissun lopuksi rentouduimme ottamalla aurinkoa upeilla valkoisilla hiekkarannoilla ja käymällä uimassa Atlantin lämpimissä ja kirkkaissa vihreissä vesissä.

Runsassuolainen vesi kannatteli mukavasti ja uinti oli helppoa. Tarkkaan katsoen saattoi huomata suolasumua joka oli hyväksi esim. astmaatikoille. Suolahuoneita kun on suomessakin hoitomuotona saatavilla. Kivaa oli olla n. metristen maininkien keinuteltavana ja tuulisenakin päivän voi kokeilla n. 1,5 metristen tyrskyjen, meren mahtavaa voimaa.

Matkamme oli tarkoituksella ajoitettu heidän talviaikaan ja sen takia meillä oli rauhalliset oltavat, muita turisteja näkyi harvakseen. Tästä huolimatta päivälämpötila oli 25 - 30 ja yölläkin 18 - 22 astetta. Merivesi oli ainakin 26 astetta meikäläisen "ihomittarin" mukaan, niin lämmintä se oli, lämpimämpää mitä koskaan olen luonnonvesissä kokenut.

 

Maassa maan tavalla.

Kuubalaiset tervehtivät toisiaan poskipusuilla, joihin meidänkin oli syytä varautua ja suhtautua luontevasti kanssakäymisissä kuubalaisten opettajiemme ja pariemme kanssa. Kuubalaiset myös usein koskettelevat käsivarteen tai olkapäähän jutellessaan muiden kanssa, mikä saattaa aluksi oudostuttaa, mutta siihenkin tottuu nopeasti.

Kuubalaiset ovat pääosin hyvin köyhiä, kuubalaisten palkka vaihtelee 10 – 20 €/kk, joten ei ihme että joka paikassa näyttää riittävän ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään rahasta mitä tahansa "palveluksia". Kuubalaiset lähtevät mielellään kuljettamaan turisteja mukanaan näyttämään mistä hän saa kysymäänsä tavaraa tai palvelua, mutta näitä ei kannata lähteä seuraamaan. Rahat voi huveta yllättäen.

Kuubalaisilla kaikki asiat eivät aina toimi niin kuin meillä suomessa. Aikatauluista tai sovituista tapaamisista saatetaan myöhästyä, kaikki asiat hotellihuoneessa eivät välttämättä toimi kuten olettaisi,  hotellihuoneen pesuvettä on niukasti, lämmintä vettä ei aina ole, suihku ei toimi tai siitä tulee vettä liruuttaen ja huoneet ovat homeisia. Runsaslukuisesta henkilökunnastakaan ei ole aina apua, mutta kaikkeen tottuu.

Mikään ei kuitenkaan ole itsestään selvää, joten kannattaa varautua odottamiseen ja siihenkin, ettei kaikille asioille vaan aina mahdeta mitään.

Kuubalaiset ovat ylpeitä juuristaan, demokratiasta, koulujärjestelmästä, terveydenhuollosta ym. asioista jotka heillä on hyvin, eikä ole sopivaa aloittaa keskustelua asioista, jotka ovat huonosti. Kuubalaiset tietävät että kaikki ne jotka tulevat turistina Kuubaan ovat rikkaita ja heillä menee hyvin paikallisiin verrattuna, mutta he eivät halua että heitä säälitään, joten suhtautumalla heihin tasavertaisina ihmisinä, niin kaikki sujuu hyvin!

Tippi on tärkeää silloin tällöin ja välillä useinkin! Palvelu pelaa huomattavasti paremmin. Peson tippi maksaa meille yleensä vajaan euron verran, mutta Kuubalaiselle se saattaa merkata jopa päivän palkkaa!

He ovat taitavia keplottelijoita ja välistä vetäjiä, jos haluat kontakteja vaikkapa muihin tanssikouluihin, iltabileisiin tai muihin tahoihin.

Ruoka oli yleensä hyvää ja turvallista kunhan käyttää "tasokkaita" paikkoja. Hinnaksi tuli n. 8 pesosta ylöspäin juoman ja tipin kera. Buganero oli paikallinen ja hyvä olut jota juotiin kaikkialla hintaan 1 - 2,5 pesoa. Pullotettu 1,5l vesi maksoi tuon oluen verran. Ruoka oli meille enimmäkseen tuttua, hedelmiä, lihaa, kalaa eikä juurikaan mitään erikoisuuksia tai emme osanneet niitä tilata:). Pizzat olivat kaikkein tutuimpia ja annokset suomalaisittain pienehköjä mutta riittäviä. Kalaruuat olivat erityisen hyviä. Juomana tutut Bugabero olut, vesi, Fanta tai viinit.  

Maahan tarvitaan viisumi. Tarkastuksia lentokentällä oli melkein joka käänteessä 4-5 kertaa, ennen kuin pääsimme hotelliin lähtevään bussiin.

Maasta poistumiseen tarvittiin 25 pesoa maasta poistumisveroa!

Kuuban valuutta ei saa myöskään viedä maasta pois. Yksi euro vastasi 1,20 ... 1.27 pesoa, vaihtopaikasta riippuen. Turisteilla oli oma valuutta ns. turisti-Peso CUC joka kelpasi lähes kaikkialla meille tarkoitetuilla kaupoilla. Paikallisväki käytti omaa Pesoaan, yksi turistipeso vastasi n. 25 heidän pesoaan. Heillä oli omat lähikauppansa ja hinnat aivan muuta kuin meillä. Lieneekö tässä selitys sille miten he yleensäkään tulevat toimeen, mene ja tiedä? Käsityksemme mukaan turismi on heille tärkein tulonlähde ja me heidän mittapuun mukaan rikkaita!

Hotellimme  Hotel Plaza in Havana  vietti 100 v. juhlaa ja se näkyi ja kuului.
Havannan kaupungin suurin juhla oli vallankumouksen 50 v. juhla jota paikalliset juhlivat yötä päivää, uuden vuoden päivän merkeissä!

Poliiseja oli näkyvillä lähes kaiken aikaa. Yleensä he seisoskelivat kovin toimettoman näköisenä.

Kerjäläisiä oli harvakseen. Eräskin äitivanhus kaupitteli kuulakärkikynää, joku ainutta lehteään tms.

Koululaiset olivat pukeutuneet yhtenäisiin asuihin ikäluokittain. Heitä olikin mukava katsella, niin kivasti heidän värit oli valittu.

Paperista oli kaikkialla pulaa, paperipyyhkeitä ei ollut vessoissa, muutoinkin vessat toimivat tai eivät. Kannatti varata taskuun omat paperit jokaiseen tarkoitukseen:)

Autokanta oli vanhaa. Amerikanrautoja iältään yli 50 vuotta, siis ennen vallankumousta. Lada oli yleisin automerkki Neuvostoliittoajalta ja niitä käytettiin myös takseina. Oli niissä toki stereosoittimet ja "nikkeliä" pakoputken päässä. Volga auto oli kuulemma lailla suojattu, eikä sitä saanut romuttaa.  Autot korjattiin sivukaduilla tai tienposkessa joka oli varsin yleinen näky. Renkaat olivat kaiken kirjavia ja ilman tasapainotusta. Kuva1. Kuva2.  Tässä lisää kuvia Tie kutsuu -sivuilta! 

Riksat ja hepat olivat näkyvillä lähes kaikkialla. Hevoskyytejä tilailivat turistit, mutta polkupyöräriksaan turistilla ei ollut lupaa mennä. Polkija sai kuulemma sakot jos ottaa turistin kyytiin. Moporiksoja oli siisteissä riveissä pitkin kaupunkia. Sikarimummot ja -papat olivat "pötkylä huulilla" monessa paikkaa ja niitä sai kuvata maksua vastaan. Tämä on salaa otettu kuva:)

Suurkaupunki Havannan liikenne oli kuitenkin vaatimatonta. Ruuhkia oli aika harvakseen mutta paikoituspaikat olivat monen kirjavia. Lähes kaikki autot olivat "pahaäänisiä" ja savuuttavia, sinisen savun ja öljyn käryn saattoi huomata leijuvan kadun yllä kaiken aikaa.

Tiet ja kadut olivat olleet joskus loistokunnossa olevia pikiteitä. Nyt ne olivat reikäisiä, kuoppaisia ja hoitamatta kymmeniä vuosia.

Kuubalaisten hautausmaa oli todella loistokas. Valkoista marmoria kaikkialla, lukuisia veistoksia ja autotiet hautakorttelien väleissä. Kuubalainen koputtaa hautakannen suljinlenkillä kolme kertaa ennen kuin astuu haudan viereen kunnioittamaan vainajaa. Satuimme näkemään myös Alonson sukuhaudan.

Havannan kaduilla ja rannoilla juoksenteli kulkukoiria, sekarotuisia, laihoja, kirppuisia ja sairaita. Koiria kiersivät niin me kuin paikallisetkin. Koria ei kukaan varsinaisesti ruokkinut. Ne saivat ruuantähteitä katujen ruokapaikoista jos sitäkään oli tarjolla? Koira sai odotella kuolemaansa kadulla kenenkään siihen puuttumatta, kuten mekin näimme.

Oppimiimme salsaoppeihin voi tutustua Kimmon tanssikoulussa Oulussa, Tanssikoulu SALSAOULUssa, lähemmin  www.salsaoulu.com

Kuubalaisesta kulttuurista lisää: http://www.kuubaseura.fi/

Matkaterveisin Tapani Mäkinen Raahe